Eetterien ominaisuudet jaetaan fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin. Kaiken kaikkiaan niiden kemialliset ominaisuudet ovat suhteellisen vakaat, kuten alla on kuvattu:
Fyysiset ominaisuudet
Tila ja haju: Huoneenlämpötilassa vain dimetyylieetteri ja metyylietyylieetteri ovat kaasuja; useimmat eetterit ovat värittömiä nesteitä, joilla on ominainen haju.
Sulamis- ja kiehumispisteet: Koska eetterimolekyylit eivät voi muodostaa vetysidoksia, niiden kiehumispisteet ovat paljon alhaisemmat kuin alkoholit, joissa on sama määrä hiiliatomeja, ja lähellä alkaanien, joilla on samanlainen molekyylipaino, kiehumispisteet.
Liukoisuus: Liukenee helposti orgaanisiin liuottimiin. Alemmilla eettereillä on jonkin verran liukoisuutta veteen, kun taas korkeammat eetterit ovat niukkaliukoisia. Sykliset eetterit, kuten tetrahydrofuraani ja 1,4-dioksaani, voivat altistuneiden happiatomien vuoksi muodostaa vetysidoksia veden kanssa ja ovat täysin sekoittuvia veteen.
Tiheys: Useimpien eettereiden tiheys on pienempi kuin veden ja ne ovat syttyviä nesteitä; niiden höyryt voivat muodostaa räjähtäviä seoksia ilman kanssa.
Kemialliset ominaisuudet
Eetterit (paitsi sykliset eetterit) ovat yleensä kemiallisesti inerttejä, ja niiden stabiilisuus on hieman pienempi kuin alkaanien. Ne ovat stabiileja alkalimetalleille, vahvoille emäksille, hapettimille ja pelkistimille. Ne eivät reagoi metallisen natriumin kanssa huoneenlämpötilassa, joten metallista natriumia käytetään usein eetterien kuivaamiseen, mikä tekee niistä sopivia orgaanisiksi liuottimille.
Niiden tyypillisiä reaktioita ovat pääasiassa:
Ganaattisuolojen muodostuminen: Eetterisidoksen happiatomissa on yksittäinen elektronipari, joka voi toimia heikkona emäksenä yhdistyessään väkevien vahvojen happojen (kuten väkevän rikkihapon ja väkevän suolahapon) kanssa ganaaattisuolojen muodostamiseksi, jolloin liukeneminen väkeviin vahvoihin happoihin. Tätä ominaisuutta voidaan käyttää erottamaan ja tunnistamaan eetterit alkaaneista/halogeenialkaaneista; se voi myös reagoida Lewisin happojen, kuten booritrifluoridin, alumiinitrikloridin ja Grignard-reagenssien kanssa, muodostaen ganaattisuoloja.
Eetterisidoksen katkaisu: Kuumennusolosuhteissa eetterit voivat reagoida halogeenivetyhappojen kanssa, rikkoen eetterisidoksen muodostaen alkoholia ja halogeenialkaania; jos halogeenivetyhappoa on ylimäärä, muodostunut alkoholi jatkaa reagoimista, jolloin muodostuu kaksi halogeenialkaanimolekyyliä. Reaktiivisuus on yleensä HI > HBr > HCl.
Auto-hapetus: Eetterit, kuten dietyylieetteri, muodostavat haihtumattomia räjähtäviä peroksideja pitkäaikaisessa altistumisessa ilmalle ja valolle. Tislauksen aikana jääneet peroksidit voivat laukaista räjähdyksen. Ennen kuin käytät pitkiä aikoja varastoituja eettereitä, peroksiditasot on testattava; Jos positiivinen tulos havaitaan, eetteri on käsiteltävä ennen käyttöä.
Syklisten eetterien erityisominaisuudet: Sykliset eetterit (kuten epoksidit) osoittavat rengasjännitystä, mikä tekee niistä kemiallisesti reaktiivisempia. Ne voivat käydä läpi renkaan-avautumisreaktioiden happo- tai emäskatalyysissä ja reagoida useiden nukleofiilien kanssa.