Alifaattiset hiilivedyt ovat hiilivetyjä, joilla on alifaattisten yhdisteiden perusominaisuudet. Ne koostuvat vain hiili- ja vetyelementeistä ja on nimetty niiden alkuperäisen rasvojen uuttamisen mukaan.
Ydinominaisuudet ja luokitus
Rakenteelliset ominaisuudet: Hiiliatomit on järjestetty suoriksi ketjuiksi, haarautuneiksi ketjuiksi tai renkaiksi (alisykliset hiilivedyt). Hiilirunko on ketju{1}}kaltainen tai syklinen, ja sen ominaisuudet ovat samankaltaisia kuin ketjuhiilivedyillä, mikä erottaa ne aromaattisista hiilivedyistä.
Yleiset luokitukset: Luokiteltu hiiliatomien välisen kemiallisen sidoksen tyypin mukaan:
Alkaanit (tyydyttyneet alifaattiset hiilivedyt): sisältävät vain hiili-yksityishiilisidoksia, yleinen kaava:
CnH2n + 2CnH2n+2
Alkeenit (tyydyttymättömät alifaattiset hiilivedyt): sisältävät hiili{0}}kaksoissidoksia, yleinen kaava:
CnH2nCnH2n
Alkyynit (tyydyttymättömät alifaattiset hiilivedyt): sisältävät hiili{0}}kolmoissidoksia, yleinen kaava:
CnH2n−2CnH2n−2
Fyysiset ominaisuudet:
Tila vaihtelee hiiliatomien lukumäärän mukaan: 1-4 hiiliatomia ovat yleensä kaasumaisia, 5-16 ovat nestemäisiä ja 17 ja enemmän kiinteitä (paitsi neopetaani, joka on kaasumainen);
Tiheys on pienempi kuin veden; Sulamis- ja kiehumispisteet kasvavat vähitellen hiiliatomien lukumäärän myötä; isomeereissä mitä haaroittuneempi ketju on, sitä alhaisemmat sulamis- ja kiehumispisteet.
Kemialliset ominaisuudet:
Alkaanit: joutuvat pääasiassa substituutioreaktioihin ja korkean lämpötilan{0}}krakkausreaktioihin;
Alkeenit/alkyynit: kemiallisesti reaktiiviset, kykenevät additioreaktioihin, polymerointireaktioihin, hapetusreaktioihin, substituutioreaktioihin jne., joista additio ja polymerointi ovat teollisuudessa yleisimmin käytettyjä reaktioita.
Lähteet ja käyttötarkoitukset:
Alifaattisia hiilivetyjä saadaan pääasiassa maaöljystä, maakaasusta ja hiilestä. Vähähiiliset alifaattiset C1-C5-hiilivedyt ovat petrokemian perusraaka-aineita. Eteeni, propeeni ja C4/C5-konjugoidut olefiinit ovat teollisuudessa laajimmin käytettyjä.